Tarinoita Tuhinatarhasta

Elämä jatkuu! Jyri pääsi kotiin ja arki on alkanut tasoittua niin, että vihdoin on aikaa blogillekin. Sitten viime kesän on tapahtunut paljon ja projekteja niin siililässä kuin remontin parissa on näihin kuukausiin mahtunut lukemattomia.. Vaan ei niitä kaiken kiireen keskellä ole tullut dokumentoitua blogia varten, kun ei koko blogia ole juuri kerennyt miettiäkään. Tämä siilikaappi on yksi projekteista, josta tulin tehneeksi muistiinpanoja ja ottaneeksi välivaihekuvia. Uuden siilikaapin rakennus alkoi viime syksynä pakon edestä, kun saimme remonttiaikatauluun hieman lisäpainetta. Saimme tuolloin tietää tulevasta perheenlisäyksestä, pienestä prinsessasta, joka perheeseemme syntyi nyt huhtikuussa. Tästä johtuen alakerran toinen makuuhuone, joka ennen toimi siilihuoneena, päätettiin remontoida talven aikana lastenhuoneeksi, ja siilit joutuivat väliaikaisesti vaille omaa huonetta. Osa niistä asuu nyt alakerran käytävässä ja osa meidän makuuhuoneessa.. Mikä on kaikkea muuta

Tuhinatarhassa on yritetty ja turhaan odotettu poikueita viime syksystä asti ilman tulosta. Aina vaan lopputuloksena sama pettymys, niin meillä kuin omaa poikasta odottavilla kodeilla varausjonossa, monet monet kerrat, kun treffeiltä ei ole syntynyt mitään viime kesän jälkeen. Meinasi jo itsellä usko loppua koko touhuun ja lentää hanskat tiskiin. Kunnes sitten perjantaina, huhtikuun 13. pv, kuulin SY Tuhinatarhan Matamin pesästä ihan parhaita uutisia; sillä oli siellä seuraa! <3 Kaksi pienokaista! Jotta ei liikaa päästäisi innostumaan, saatiin läpikäydä vielä yksi takaisku, kun toinen pikkuisista löytyi suureksi järkytykseksi pesästä menehtyneenä reilun viikon ikäisenä. Eloonjäänyt, poika nimeltään SY Tuhinatarhan Tuhti, nauttii nyt emon jakamattomasta huomiosta. Tuhtin emo Matami on Tuhinatarhan oma kasvatti jo 3. polvessa ja se syntyi poikueesta, jonka teetin yksinomaan omaa kasvatusta ajatellen. Halusin Matamin vanhemmilta poikasen jatkamaan sukua ja tiesin jo ennen niiden

Sekalaisia tee-se-itse-projekteja kuukausien varrelta. Häihin liittyviä tottakai, ei muita tälle keväälle ole oikein mahtunutkaan. Opaskyltit ja -viitat Törmäsin taannoin koristelutekniikkaan, jossa puupintaan siirrettiin ihan tavan paperille tavan musteella tulostettuja kuvia. Pääsin testaamaan sitä vihdoin, kun keksin tehdä häärekvisiitaksi tällaiset kyltit, jotka tulevat juhlapaikan pihaan heinäseipääseen ripustettuina. Alkuperäisessä tekniikassa kuva siirrettiin käsittelemättömälle puulle, mutta itse maalasin kylteille  valkoisen pohjan. Mikä varmasti vaikutti lopputulokseen, koska käsittelemätön puu tietenkin imee värin paremmin. Tekemissäni kylteissä muste haalistui viimeisessä työvaiheessa, eikä se edes alkujaankaan ottanut kunnolla jokaiseen kohtaan, ja luulen sen johtuvan nimenomaan maalista. Lopputulos näyttää kuitenkin patinoituneelta, joten ei haittaa, kun häiden teema on vintage. Projektiin tarvitsee käsiteltävän pinnan lisäksi siis vain tulosteen j

Viime viikot on pitänyt niin kiirettä töiden ja siiliharrastuksen parissa, ettei häävalmisteluille tai blogille ole kerennyt suoda aikeita suurempia ajatuksia. Väliä Uurainen-Kuopio on tullut sahattua pitkälle toista tuhatta kilometriä, yksi perusopintojen harjoittelu taputeltu ja uusi aloitettu. Siilirintamalla taas meillä on vihdoin jälkikasvua lellittävänä ja maailmalle koulittavana! Harrastuksen rakkainta antia ❤ Poikuetta on yritetty viime syksystä asti ja tässä takana ainakin kymmenet tuloksettomat treffit, mutta vihdoin pe 13.4. onni osuvasti kääntyi ja Tuhinatarhan poikue nro 20 saapui maailmaan! Yksi takapakki saatiin vielä silti käydä läpi ja toinen poikueeseen syntyneistä poikasista löytyi kuolleena reilun viikon ikäisenä. Mysteeriksi jääneestä syystä, mitään näkyviä merkkejä ei ollut, miksi olisi lähtenyt tästä maailmasta. Jäljelle jäänyt, poika nimeltään SY Tuhinatarhan Tuhto, onneksi kasvaa ja voi pulleasti nauttien emon jakamattomasta huomiosta. Viime viikonloppuna s

Hääkutsut taitaa olla niitä perinteisiä kaasojen kanssa talkoina toteutettavia projekteja. Meillä kutsut olivat ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa talkooprojekti kaasojen kanssa. Mikä ei johdu siitä, etteikö kaasot haluaisi tai pääsisi auttamaan, vaan enemmänkin siitä, että olen tehnyt hääkoristeita ym valmisteluja pitkin talvea omaan tahtiini. Säästettäköön kaasojen voimia sinne häitä edeltävälle viikolle, jolloin edessä on juhlapaikan koristelu :-D Minulla oli selkeä näkemys siitä, millaiset kutsujen pitäisi olla, eikä tietenkään valmiina löydä ikinä juuri sellaista, millaisen näkemyksen jostain on jo kerennyt luoda. Tämä oli pääsyy sille, että kutsut tehtiin niin pitkälle itse. Toiveina kutsuille oli yksinkertaisuus ja helppotekoisuus. Lisäksi niissä haluttiin tuoda vintage-teema selvästi esille sekä pitää sisältö tiiviinä. Itse kutsu muodostettiin julkaisuohjelman avulla taitekortiksi, joka tulostettiin tavallista paksummalle, kermanväriselle tulostinpaperille ja leikattiin oike

Meidän häät! 💕 Niitä vietetään kesäkuun puolivälissä kuluvaa vuotta ja koska nyt eletään jo huhtikuuta, häävalmistelut ovat loppusuoralla. Tulevissa postauksissa käyn läpi häidemme yksityiskohtia, kuten hääkoristeluja, tarjoilua, ohjelmaa jne, mutta ensin avaan hieman, mitkä ovat häidemme lähtökohdat ja miltä pohjalta hääsuunnitelmia on lähdetty rakentamaan. Tarinamme Olemme tavanneet uudenvuoden aattona 2014 ja kihlautuneet päivälleen kaksi vuotta tämän jälkeen. Myös häiden juhliminen uudenvuoden aattona kävi mielessä, mutta kyllä meidän sydämemme sykkii enemmän kesälle ja siksipä kesähäitä suunnittelemme. Kihlausta seuraavalle kesälle, eli siis viimekesälle, tiedossa oli lähipiirissäni jo kahdet häät, joissa vielä sain molemmissa olla kaason roolissa, joten päätimme suunnitella omia häitämme vasta kesälle -18. Mikä oli senkin puolesta oikein hyvä ratkaisu, että viime keväänä aloimme odottaa maailman parasta lahjaa, esikoistamme, eikä puhti odottavassa olotilassa tahtonut riit