Vihdoin jälkikasvua!
Tuhinatarhassa on yritetty ja turhaan odotettu poikueita viime syksystä asti ilman tulosta. Aina vaan lopputuloksena sama pettymys, niin meillä kuin omaa poikasta odottavilla kodeilla varausjonossa, monet monet kerrat, kun treffeiltä ei ole syntynyt mitään viime kesän jälkeen. Meinasi jo itsellä usko loppua koko touhuun ja lentää hanskat tiskiin. Kunnes sitten perjantaina, huhtikuun 13. pv, kuulin SY Tuhinatarhan Matamin pesästä ihan parhaita uutisia; sillä oli siellä seuraa! <3 Kaksi pienokaista!
Jotta ei liikaa päästäisi innostumaan, saatiin läpikäydä vielä yksi takaisku, kun toinen pikkuisista löytyi suureksi järkytykseksi pesästä menehtyneenä reilun viikon ikäisenä. Eloonjäänyt, poika nimeltään SY Tuhinatarhan Tuhti, nauttii nyt emon jakamattomasta huomiosta.
Tuhtin emo Matami on Tuhinatarhan oma kasvatti jo 3. polvessa ja se syntyi poikueesta, jonka teetin yksinomaan omaa kasvatusta ajatellen. Halusin Matamin vanhemmilta poikasen jatkamaan sukua ja tiesin jo ennen niiden treffejä, että jos vain yhtään naarasta syntyy, se tulee jäämään kotiin. Poikueeseen syntyi sitten kaksikin tyttöä, Matami ja Myrtti, ja niiden väliltä oli vaikea valita kotiin jäävä. Luonne molemmilla oli kultaa eikä eroa niiden väliltä löytynyt, väriä lukuunottamatta, joten se ratkaisi ja päädyin Matamiin. Sulhanenkin sille oli jo katsottu ennen kuin Matamin vanhemmat olivat päässeet edes treffeille, joten kun Matamin itsensä treffit jäivät tuloksettomiksi kerta toisensa jälkeen, tämän ja muiden sulhasten kanssa, oli se pettymysten pettymys. Puoli vuotta yritettiin siitä, kun Matami täytti 6 kk, ja mieleen hiipi jo, että ensisynnyttäjän yläikäraja tulee täyteen ennen onnistunutta yritystä.. Se on 18 kk ja sen jälkeen naaraalla ei siis saa enää yrittää poikuetta, jos ei se ole synnyttänyt aiemmin. 3 pv yli vuoden ikäisenä Matamista kuitenkin saatiin lopulta äiti! Ja sen puolen vuoden odotuksen jälkeen oli tunne melkein sama, kuin ihan ensimmäisen poikueemme kohdalla lähemmäs 8 vuotta sitten. Onnistuneet treffit Matamilla oli Tuhinatarhan Masseyn eli kotoisammin Saulin kanssa, joka ei siis ole se alunperin aiottu sulhanen. Sen kanssa kun ei kertaakaan treffeiltä tärpännyt.
11.5. eli viime perjantaina myös Koopasta tuli taasen emo! Sillä on jo kaksi poikuetta takana ennestään. Ensimmäiset 5 vrk synnytyksestä pesä tulee rauhoittaa, jotta emo ei häiriintyisi, ja vasta sen jälkeen pesään saa yrittää katsoa, jos emo sen vain sallii. Eilen tuli Koopan poikueella 5 vrk täyteen ja kokeneena emona se päästi kurkkaamaan silmäteriään. Kolme pientä sieltä löytyi ja kaikki hyvinvoivina! Kameran kanssa ei vielä ole asiaa pesän lähelle, mutta ehkä ensiviikolla saan esitellä blogissa näitäkin pienokaisia lähemmin.
Poikueen isä on liki 5,5-vuotias herrassiili Englannista, jonka sijoitin heti Suomeen tultuaan ja jonka sijoitussopimuskin raukesi jo aikaa sitten. Viime tammikuussa sen kodista kuului kuitenkin kuulumisia, että allergian vuoksi on Väinö nyt uuden kodin etsinnän edessä. Ja meillä oli osuvasti aivan vasta siilin paikka auennut, joten ei olisi voinut parempaan saumaan tulla nämä kuulumiset! Väinö muutti siis meille eläkepäiville. Joskin se osoittautui sitten niin viriiliksi, että pääsi vielä vanhoilla päivillään kokeilemaan onneaan Koopan kanssa, ja tulostahan siitä syntyi <3
Jotta ei liikaa päästäisi innostumaan, saatiin läpikäydä vielä yksi takaisku, kun toinen pikkuisista löytyi suureksi järkytykseksi pesästä menehtyneenä reilun viikon ikäisenä. Eloonjäänyt, poika nimeltään SY Tuhinatarhan Tuhti, nauttii nyt emon jakamattomasta huomiosta.
Tuhtin emo Matami on Tuhinatarhan oma kasvatti jo 3. polvessa ja se syntyi poikueesta, jonka teetin yksinomaan omaa kasvatusta ajatellen. Halusin Matamin vanhemmilta poikasen jatkamaan sukua ja tiesin jo ennen niiden treffejä, että jos vain yhtään naarasta syntyy, se tulee jäämään kotiin. Poikueeseen syntyi sitten kaksikin tyttöä, Matami ja Myrtti, ja niiden väliltä oli vaikea valita kotiin jäävä. Luonne molemmilla oli kultaa eikä eroa niiden väliltä löytynyt, väriä lukuunottamatta, joten se ratkaisi ja päädyin Matamiin. Sulhanenkin sille oli jo katsottu ennen kuin Matamin vanhemmat olivat päässeet edes treffeille, joten kun Matamin itsensä treffit jäivät tuloksettomiksi kerta toisensa jälkeen, tämän ja muiden sulhasten kanssa, oli se pettymysten pettymys. Puoli vuotta yritettiin siitä, kun Matami täytti 6 kk, ja mieleen hiipi jo, että ensisynnyttäjän yläikäraja tulee täyteen ennen onnistunutta yritystä.. Se on 18 kk ja sen jälkeen naaraalla ei siis saa enää yrittää poikuetta, jos ei se ole synnyttänyt aiemmin. 3 pv yli vuoden ikäisenä Matamista kuitenkin saatiin lopulta äiti! Ja sen puolen vuoden odotuksen jälkeen oli tunne melkein sama, kuin ihan ensimmäisen poikueemme kohdalla lähemmäs 8 vuotta sitten. Onnistuneet treffit Matamilla oli Tuhinatarhan Masseyn eli kotoisammin Saulin kanssa, joka ei siis ole se alunperin aiottu sulhanen. Sen kanssa kun ei kertaakaan treffeiltä tärpännyt.
11.5. eli viime perjantaina myös Koopasta tuli taasen emo! Sillä on jo kaksi poikuetta takana ennestään. Ensimmäiset 5 vrk synnytyksestä pesä tulee rauhoittaa, jotta emo ei häiriintyisi, ja vasta sen jälkeen pesään saa yrittää katsoa, jos emo sen vain sallii. Eilen tuli Koopan poikueella 5 vrk täyteen ja kokeneena emona se päästi kurkkaamaan silmäteriään. Kolme pientä sieltä löytyi ja kaikki hyvinvoivina! Kameran kanssa ei vielä ole asiaa pesän lähelle, mutta ehkä ensiviikolla saan esitellä blogissa näitäkin pienokaisia lähemmin.
Poikueen isä on liki 5,5-vuotias herrassiili Englannista, jonka sijoitin heti Suomeen tultuaan ja jonka sijoitussopimuskin raukesi jo aikaa sitten. Viime tammikuussa sen kodista kuului kuitenkin kuulumisia, että allergian vuoksi on Väinö nyt uuden kodin etsinnän edessä. Ja meillä oli osuvasti aivan vasta siilin paikka auennut, joten ei olisi voinut parempaan saumaan tulla nämä kuulumiset! Väinö muutti siis meille eläkepäiville. Joskin se osoittautui sitten niin viriiliksi, että pääsi vielä vanhoilla päivillään kokeilemaan onneaan Koopan kanssa, ja tulostahan siitä syntyi <3
Kommentit
Lähetä kommentti