Viikonlopun saldo

Viime viikot on pitänyt niin kiirettä töiden ja siiliharrastuksen parissa, ettei häävalmisteluille tai blogille ole kerennyt suoda aikeita suurempia ajatuksia. Väliä Uurainen-Kuopio on tullut sahattua pitkälle toista tuhatta kilometriä, yksi perusopintojen harjoittelu taputeltu ja uusi aloitettu. Siilirintamalla taas meillä on vihdoin jälkikasvua lellittävänä ja maailmalle koulittavana! Harrastuksen rakkainta antia ❤ Poikuetta on yritetty viime syksystä asti ja tässä takana ainakin kymmenet tuloksettomat treffit, mutta vihdoin pe 13.4. onni osuvasti kääntyi ja Tuhinatarhan poikue nro 20 saapui maailmaan! Yksi takapakki saatiin vielä silti käydä läpi ja toinen poikueeseen syntyneistä poikasista löytyi kuolleena reilun viikon ikäisenä. Mysteeriksi jääneestä syystä, mitään näkyviä merkkejä ei ollut, miksi olisi lähtenyt tästä maailmasta. Jäljelle jäänyt, poika nimeltään SY Tuhinatarhan Tuhto, onneksi kasvaa ja voi pulleasti nauttien emon jakamattomasta huomiosta.

Viime viikonloppuna saimme kuitenkin kaiken kiireen keskellä myös häävalmisteluja etenemään ja pieniä keskeneräisiä projekteja siirrettyä tehtävälistalta tehtyihin. Ensinnä saippuakuplapullot saatiin täytettyä kaasotapaamisessa lauantaina.

Minulla oli useampia ideoita, että millä meidät voisi saattaa matkaan kirkosta lähtiessämme. Linnunsiemenet olisi ollut ensisijainen valintani, eläinihmisenä tottakai, ja toisena mietin kuivattuja ruusun terälehtiä, laventelia tm. Tässä tuli ongelmaksi sotku.. Mikä jonkun pitäisi jäädä siivoamaan hääväen lähdettyä. Törmäsin vaihtoehtoja etsiessäni myös maatuvaan confettiin, johon on tekovaiheessa lisätty kukansiemeniä ja romantikkona aloin heti viedä ajatusta hieman pidemmälle. Maatuvaa confettiakaan kun ei voisi jättää kirkon edustalle siivoamatta, joten josko vihkiminen olisikin suoritettu jossain muualla! Omilla maillamme ja muistoksi siitä olisi jäänyt jokakesäinen kukkaketo, kun vieraat olisivat saattaneet meidät hääautoon heittämällä päällemme confettia, jossa kukansiemeniä.

Jyrillä oli kuitenkin kanta asiaan, ja koska hänellä ei moneen ole ollut, häihin liittyen siis, pitää kunnioittaa sitä siinä, mihin se löytyy. Kanta oli, että mennään perinteisellä kaavalla eikä tehdä asioista suotta vaikeampia, kuin tarvis :-D Siksi vihkiminen on kirkossa ja saatto kirkon ovista tapahtuu saippuakuplilla.

Kokeilin muutamaa reseptiä saippuakupliin ja parhaimmaksi osoittautui perinteinen fairyvesi. Glyserolilla tai maissijauholla ei tee mitään eroa näin pienissä kuplissa, nähdäkseni vain päinvastoin. Testierien perusteella päädyttiin liuokseen, jossa 1/7 astianpesuainetta ja 6/7 vettä. Vaaleanpunainen väri tuli astianpesuaineesta itsestään, samoin ihana marjainen tuoksu.

Kiitos ihanien kaasojeni, myös hääohjelmat saatiin valmiiksi. Ne laadittiin julkaisuohjelman avulla tulosteiksi ja viimeisteltiin paperi- sekä kulmakuvioleikkurilla. Aikajana-tyyliseen ohjelmakorttiin tykästyin nähtyäni jonkin Pinterest- tm. julkaisun ja runko ohjelmiin oli sillä selvä. Löysin tällaisen mahtavan sivun etsiessäni vinkkejä ohjelmiin.

Sivuilla myös valmis ladattava ja muokattava tuloste vapaasti käytettäväksi. Tyyliltään se ei kuitenkaan ihan sopinut meidän häiden teemaan ja koska en nähnyt vaikeaksi, tein oman.

Kaasotapaamisessa soviteltiin myös kaasojen mekkoja!!! Heille on siis tulossa mekot Miss Windy Shopin valikoimasta. Laajan valikoiman ja toinen toistaan ihanampien mekkojen edessä ei voi olla kokeilematta useampaa mekkoa etsiessään sitä the mekkoa hääpäivälle, ja siksi piti tilaamamme parikin vaihtoehtoa, joiden väliltä yrittää päättää. Vaan se teki ehkä päätöksen tekemisestä vieläkin vaikeampaa, kun huomattiin, että mekot kuvissa mallien päällä on aivan yhtä ihanat livenä ja itsellä päällä 😁 Voihan valinnan vaikeus. Yksi kaasoista jo totesi, että koska molemmat sovittamansa mekot on niin ihania, toisen laittaa meidän häihin ja toisen tilaa toisiin tulevana kesänä vietettäviin häihin. Mekkojen sovituksesta ja hääseurueen tyylistä muutenkin luvassa oma postauksensa, kunhan kaikki kaasot ovat tehneet päätöksensä mekon suhteen.