Uusin siilikaappi-projekti

Elämä jatkuu! Jyri pääsi kotiin ja arki on alkanut tasoittua niin, että vihdoin on aikaa blogillekin. Sitten viime kesän on tapahtunut paljon ja projekteja niin siililässä kuin remontin parissa on näihin kuukausiin mahtunut lukemattomia.. Vaan ei niitä kaiken kiireen keskellä ole tullut dokumentoitua blogia varten, kun ei koko blogia ole juuri kerennyt miettiäkään. Tämä siilikaappi on yksi projekteista, josta tulin tehneeksi muistiinpanoja ja ottaneeksi välivaihekuvia.

Uuden siilikaapin rakennus alkoi viime syksynä pakon edestä, kun saimme remonttiaikatauluun hieman lisäpainetta. Saimme tuolloin tietää tulevasta perheenlisäyksestä, pienestä prinsessasta, joka perheeseemme syntyi nyt huhtikuussa. Tästä johtuen alakerran toinen makuuhuone, joka ennen toimi siilihuoneena, päätettiin remontoida talven aikana lastenhuoneeksi, ja siilit joutuivat väliaikaisesti vaille omaa huonetta. Osa niistä asuu nyt alakerran käytävässä ja osa meidän makuuhuoneessa.. Mikä on kaikkea muuta kuin hyvä ratkaisu, varsinkin meidän yöunien kannalta :-D Nyt onkin suuri motivaatio saada yläkerran remontti valmiiksi ja siilit sinne omaan huoneeseensa. Mutta siis, jotta siilit saatiin evakuoitua huoneestaan, piti niille rakentaa uudet asumukset, koska entinen siilikaappi oli liian suuri mahdutettavaksi mihinkään asuintiloihin ja aitaukset taas eivät olisi lämmön, lasten ja muiden lemmikkien takia toimineet muualla, kuin siilihuoneessa.

Lähtökohtana uuden kaapin suunnittelussa oli ajatus, että käytännöllisyyden kannalta sen täytyy olla sekä muokattavissa että helposti liikuteltavissa. Edellinen kaappi oli niin iso, että se olisi ollut vaikea saada sijoitettua mihinkään edes väliaikaisesti, ja niin raskas, että sitä ei olisi edes jaksanut kantaa yläkerran tulevaan siilihuoneeseen. Eikä sitä kyllä olisi varmaan portaikkoa pitkin saanutkaan, kun ei se vähän purkamatta mahtunut siilihuoneen ovestakaan. Muita ehdottomia vaatimuksia kaapille oli kestävyys, helppo puhtaana pidettävyys ja suositusten mukainen 2 m2 lattia-alaa siiliä kohden. Viimeksi mainitusta syystä kaapin pitää olla melko iso, jos siihen aikoo asuttaa useamman siilin, kuten oli tarkoitus. Ja se taas vaikeuttaa kaapin liikuttelua, kuten huomattiin edellisen kohdalla. Tästä syystä uudesta kaapista tehtiin kaksiosainen, mikä helpottaa myös muokattavuutta, ts kaapin jakamista tarpeen mukaan useammalle siilille. Siilit kun ovat erakoita ja ne asutetaan yksin, joten kaappi pitää jakaa erillisiksi asunnoiksi, jos siihen meinaa useamman siilin saada mahtumaan.

Vaatimusten pohjalta alkoi kaapin suunnittelu, mistä ja kuinka sen tarkoitukseen sopivaksi rakentaa. Siilien kannalta tilaa piti siis olla paljon ja mielellään paljon yhdellä tasolla, koska sen luontainen elinympäristökin on tasaista aavikkoa, jossa se ei juuri joudu kiipeilemään. Tämä tuo monitasoisessa asumuksessa myös turvallisuusnäkökohtia, koska putoamiset ovat siileillä edellä mainitusta syystä tavallisimpia tapaturmia. Turvallisuuden ja viihtyisyyden puolesta suunnittelussa piti ottaa huomioon myös käytetyt materiaalit, ilmanvaihdon järjestäminen ja sisusteiden, kuten juoksupyörän sijoittaminen. Oikeanlainen siilin juoksupyörä on halkaisijaltaan vähintään 40 cm, joten sillä on korkeutta jalkoineen yli sen ja siten yhden kaapin kerroksen, tai osan siitä, pitää olla riittävän korkea pyörälle. Muutoin siilin asuintilan ei tarvitse olla korkea, vaan se päin vastoin viihtyy luontaisesti enemmänkin ahtaissa ja suojaisissa paikoissa.

Materiaaliksi kaappiin valittiin puu, minkä käsittely vei projektissa varmaan eniten aikaa. Useimmat siilit kun ovat tosi sottaisia ja kaappi olisi heti pilalla, jos ei sitä suojaisi pestävyyden ja kestävyyden takia jotenkin. Lisätyötä teetti puun alkukäsittely, koska runko tehtiin raakalaudasta. Sitä kun sattui löytymään valmiiksi kotoa, enkä jaksanut odottaa Jyrin lomille, että lähtisi hakemaan kanssani höylättyä puutavaraa. Raakalaudasta siis rakennettiin ensin seinäelementit, sen jälkeen niistä höylättiin enimmät säröt pois ja hiottiin tasohiomakoneella. Lopuksi runko maalattiin kolmeen kertaan valkoisella huonekalumaalilla. Kaapin tasot tehtiin liimapuulevystä, joka päällystettiin mattoteipin ja niittien avulla valkoisella vahakankaalla. Näin jälkikäteen ajatellen kuitenkin olisi pitänyt satsata muovimattoon ja päällystää tasot sillä.. Vahakangas ei ole tässä käytössä kovin kestävä, kuten nyt huomattu.

Kaapin suunnittelun alkuvaiheilla ideoin käyttäväni sen ovina vanhoja ikkunoita, joita meiltä löytyi omasta takaa isot pinot talon edellisen remontin jäljiltä. Ikkunoiden koko määritti koon myös kaapille, joten siltä pohjalta piirustuksia lähdettiin tekemään. Suunnittelun tuloksena kaappikokonaisuudesta tuli ulkomitoiltaan n. 215x55x170 cm (l*s*k).


Koko rakennelma koostuu siis kahdesta erillisestä kaapista, joissa molemmissa on kolme n. 1 m2 kokoista asumusta kahdessa kerroksessa. Vierekkäisten asumusten välillä on irroitettavat luukut, joten ne auki kaappiin pystyy asuttamaan kolme siiliä ja jokaiselle on silloin tilaa n. 2 m2. Väliaikaisesti siili menee 1 m2 kokoisessa asumuksessa, joten esim poikasia erottaessa saa lisäyksiöitä sulkemalla luukut, jolloin kaappiin mahtuu jopa 6 siiliä omiin osioihinsa.


Olen aiemmin kertoillut kotisivuillani vinkkejä siilikaapin rakentamiseen, mutta jotain yleisiä huomioita tuli vielä mieleeni muille siilikaappinikkareille.

Materiaalit

Huonekalulevyt tai vanerit eivät tahdo kestää siilikaapissa, siitä on nyt tullut maksettua oppirahoja kahden pilalle menneen kaapin verran. Tässä uudessakin kaapissa takaseinän kovalevy on jo saanut itseensä, joten jossain vaiheessa se on vaihdettava, johonkin kestävämpään seuraavaksi. Puu oikein käsiteltynä on kestävää, joten sitä itse suosin. Joskin tätäkin projektia uudempi siilikaappi tehtiin metallista, ja se on osoittautunut oikein toimivaksi sekin.
Puun käsittelyssä olen itse käyttänyt vesiliukoisia huonekalumaaleja ja Osmo Color -puuvahaa. Viimeksi mainittua markkinoidaan lapsille ja lemmikeille turvallisena, joten se on ainakin varma vaihtoehto. Siili toisaalta ei jyrsi, kaappia tai muutenkaan, joten ei maaleistakaan ole meillä ikinä aiheutunut ongelmia. Kunhan antaa sen kuivaa kunnolla hyvin tuuletetussa tilassa ennen käyttöön ottoa.

Laidat

Valkovatsasiili ei joudu luontaisessa elinympäristössään kiipeilemään juurikaan, joten se ei ole siinä kovinkaan taitava. Se ei myöskään ilmeisesti tahdo hahmottaa korkeuseroja, joten putoamiset ovat siileillä yleisimpiä tapaturmia. Siksi siilikaapissa, jossa on tasoja ja ramppeja, täytyy ne suojata siten, ettei siili pääse putoamaan.
Tässä, kuten aiemmissakin kaapeissa, laidat ovat pleksiä.

Ilmanvaihto

Siilikaapin yhtenä etuna on sen suojaisuus - se pitää lämmön esim aitausta paremmin ja suojaa siiliä saamasta suoraa vetoa. Imanvaihtoa varten riittää pienetkin tuuletusaukot, pienemmätkin kuin mitä tähän kaappiin tuli (kuvissa sydämen muotoiset reiät kaapin päätyseinissä). Kaikissa kaapeissa, mihin olen törmännyt tai mitä itsekään olen rakentanut, ei erillisiä tuuletusaukkoja välttämättä edes ole, vaan esim ovien väliin jäävät raot ja päivittäinen tuuletus riittävät. Kaappiin kertyy kuitenkin nopeasti hajuja, hiilidioksidia ym päästöjä, joten ennemmin leikkaa tuuletusaukot reilummalla kädellä, kuin jää arpomaan, että mikä on riittävä. Tuuletusaukkojen suojaksi sopii esim. reikäpelti tai jyrsijäverkko.

Kaapin mitat

Kuten mainittua, suosituksena siilin asumuksen kooksi on vähintään 2 m2 lattia-alaa ja mielellään mahdollisimman yhtenäisenä alueena. Tästä vinkkelistä esim. 1x2 m kokoinen aitaus olisi siilin kannalta ihanteellinen. Kaapissa tuon kokoinen taso on vaikea järjestää, koska 1 m syvän kaapin perälle on vaikea yltää.. Mitä syvempi kaappi sen parempi kuitenkin. 60 cm syvyys kaapissa alkaa olla jo siilin viihtyvyyden kannalta hyvä, joten jos valmiista kaapista alkaa muokkaamaan siilin asumusta, tulee kysymykseen lähinnä vaatekaappi. Valmiissa vitriineissä syvyys ei harmillisesti sellaisenaan tahdo riittää, ellei siilillä sitten ole lisäksi mahdollisuutta jaloitella päivittäin aitauksessa tai vapaana lattialla, jolloin kaappi toimii lähinnä siilin leikkimökkinä.

Valaistus

Lemmikkisiileillä, tai ainakin vankeudessa elävillä afrikkalaisilla kääpiösiileillä, on huomattu päivän pituuden vaikuttavan horrostushaluihin. Ne siis horrostavat luonnossa ympäristöolosuhteiden ja ravinnon saannin muututtua epäedullisiksi, mutta vankeudessa ne eivät saa ilmeisesti kerättyä siihen tarvittavaa rasvavarastoa, jonka turvin niillä olisi energiaa selvitä horroksesta. Tästä syystä lemmikkisiilin ei voi antaa horrostaa, vaikka se sitä yrittäisi.
Useimmiten lemmikkisiilit yrittävät horrostaa, jos niiden ympäristön lämpötila laskee liiaksi, mutta myös päivän lyheneminen saattaa saada siilin katsomaan paremmaksi vetäytyä horrokseen. Siksi siilin asumuksessa tai huoneessa, jossa se sijaitsee, kannattaa pimeään vuodenaikaan pidentää päivää valaistuksella.
Meillä siileillä oli omassa huoneessaan syksystä kevääseen asti ajastettu valaistus 12 h/vrk, mutta nyt valaistus siirrettiin kaappiin. Tarkoitukseen ostettiin pöly- ja roiskesuojatut ledvalolistat, yksi kumpaankin kaappiin.



Alla vielä kuvia rakennusvaiheesta ja laskelmia materiaalikustannuksista.


Materiaalikustannuksina:

* liimapuulevy yht. 179,40 e (6 levyä 2100x500x18 mm, 29,90 kpl / Biltema)
* kovalevy (kaapin takaseinä) x2 yht. n. 22 e
* maalit ja silikoni ~ 50 e
* hyllytasojen vahakangas ~ 30 e
* kiinnitystarvikkeet, saranat ja lukot ~ 25 e
* tuuletusaukot ~ 34 e (maskiverkko x2 / Biltema)
* pleksi ~ 25 e
* kalustepyörät ~ 12 e (Ikea)

Puutavara ja ikkunat löytyivät kotoa, joten ne puuttuvat laskuista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vihdoin jälkikasvua!

Hellettä haistelemassa