Tarinoita Tuhinatarhasta

Tuhinatarhassa on yritetty ja turhaan odotettu poikueita viime syksystä asti ilman tulosta. Aina vaan lopputuloksena sama pettymys, niin meillä kuin omaa poikasta odottavilla kodeilla varausjonossa, monet monet kerrat, kun treffeiltä ei ole syntynyt mitään viime kesän jälkeen. Meinasi jo itsellä usko loppua koko touhuun ja lentää hanskat tiskiin. Kunnes sitten perjantaina, huhtikuun 13. pv, kuulin SY Tuhinatarhan Matamin pesästä ihan parhaita uutisia; sillä oli siellä seuraa! <3 Kaksi pienokaista! Jotta ei liikaa päästäisi innostumaan, saatiin läpikäydä vielä yksi takaisku, kun toinen pikkuisista löytyi suureksi järkytykseksi pesästä menehtyneenä reilun viikon ikäisenä. Eloonjäänyt, poika nimeltään SY Tuhinatarhan Tuhti, nauttii nyt emon jakamattomasta huomiosta. Tuhtin emo Matami on Tuhinatarhan oma kasvatti jo 3. polvessa ja se syntyi poikueesta, jonka teetin yksinomaan omaa kasvatusta ajatellen. Halusin Matamin vanhemmilta poikasen jatkamaan sukua ja tiesin jo ennen niiden

Sekalaisia tee-se-itse-projekteja kuukausien varrelta. Häihin liittyviä tottakai, ei muita tälle keväälle ole oikein mahtunutkaan. Opaskyltit ja -viitat Törmäsin taannoin koristelutekniikkaan, jossa puupintaan siirrettiin ihan tavan paperille tavan musteella tulostettuja kuvia. Pääsin testaamaan sitä vihdoin, kun keksin tehdä häärekvisiitaksi tällaiset kyltit, jotka tulevat juhlapaikan pihaan heinäseipääseen ripustettuina. Alkuperäisessä tekniikassa kuva siirrettiin käsittelemättömälle puulle, mutta itse maalasin kylteille  valkoisen pohjan. Mikä varmasti vaikutti lopputulokseen, koska käsittelemätön puu tietenkin imee värin paremmin. Tekemissäni kylteissä muste haalistui viimeisessä työvaiheessa, eikä se edes alkujaankaan ottanut kunnolla jokaiseen kohtaan, ja luulen sen johtuvan nimenomaan maalista. Lopputulos näyttää kuitenkin patinoituneelta, joten ei haittaa, kun häiden teema on vintage. Projektiin tarvitsee käsiteltävän pinnan lisäksi siis vain tulosteen j

Viime viikot on pitänyt niin kiirettä töiden ja siiliharrastuksen parissa, ettei häävalmisteluille tai blogille ole kerennyt suoda aikeita suurempia ajatuksia. Väliä Uurainen-Kuopio on tullut sahattua pitkälle toista tuhatta kilometriä, yksi perusopintojen harjoittelu taputeltu ja uusi aloitettu. Siilirintamalla taas meillä on vihdoin jälkikasvua lellittävänä ja maailmalle koulittavana! Harrastuksen rakkainta antia ❤ Poikuetta on yritetty viime syksystä asti ja tässä takana ainakin kymmenet tuloksettomat treffit, mutta vihdoin pe 13.4. onni osuvasti kääntyi ja Tuhinatarhan poikue nro 20 saapui maailmaan! Yksi takapakki saatiin vielä silti käydä läpi ja toinen poikueeseen syntyneistä poikasista löytyi kuolleena reilun viikon ikäisenä. Mysteeriksi jääneestä syystä, mitään näkyviä merkkejä ei ollut, miksi olisi lähtenyt tästä maailmasta. Jäljelle jäänyt, poika nimeltään SY Tuhinatarhan Tuhto, onneksi kasvaa ja voi pulleasti nauttien emon jakamattomasta huomiosta. Viime viikonloppuna s